Opetussuunnitelman kehityssuunnat – opetusta elämää varten

 

Eri opetussuunnitelmasuuntaukset vastaavat erilaisiin yhteiskunnan arvoihin ja kasvatusihanteisiin (Schiro, 2013). Yhteiskunnassa ja globaalissa maailmassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat näihin. Teknologian kehitys, ilmastonmuutos, väestörakenteen muutokset, työelämän muutokset ja monet muut tekijät vaikuttavat yhteiskuntaan ja yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin. Saari ja Harni (2019) kirjoittavat yhteiskunnan muutosten vaikuttavan myös ajatukseen siitä, että koulunkin on muututtava. Vaikuttaminen on kuitenkin molemminpuolista, ja siihen mitä kouluissa opetetaan, haluaa vaikuttaa monet tahot. Opetusalan lisäksi muun muassa poliitikot ja eri tasojen päättäjät sekä elinkeinoelämä ovat tahoja, jotka ovat halukkaita vaikuttamaan opetuksen sisältöön. Muutosta kouluissa ja opetuksessa on selkeintä lähteä toteuttamaan opetussuunnitelmatyön avulla, jota voi ohjata erilaiset opetussuunnitelmaideologiat (Schiro, 2013).

Yksilöllisen kasvun ideologiassa tarkoituksena on keskittyä oppijan omiin valmiuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin, ja lähteä niistä rakentamaan sopivaa oppimisympäristöä (Schiro, 2013). Opetussuunnitelmauudistuksen myötä perusopetuksessa oppilaiden itseohjautuvuus on lisääntynyt ja oppilaiden osallisuus on saanut uuden suunnan muun muassa siinä, miten erilaiset oppimisympäristöt otetaan käyttöön. Itseohjautuvuutta ja taitoa nähdä omat vahvuutensa tarvitaan myös työelämässä. Työelämä on jatkuvasti muuttuvaa, ja työelämän lisääntyvät tavoitteet ja toiveet työntekijöitä kohtaan tuntuvat olevan kasvussa. Tämä näkyy etenkin digitalisoitumisen sekä tekoälyn valtavassa kehitysharppauksessa, joten teknologiaa tuodaan jatkuvasti myös opetukseen uudella tavalla (Opetushallitus, 2019). Schiron (2013) yhteiskunnallisen relevanssin ideologia ajaa ajatusta siitä, miten opetuksen pääpaino on niissä tiedoissa ja taidoissa, joita yhteiskunta ja työelämä tarvitsee, ja opetuksen tehtävänä on luoda ahkeria toimijoita opettajan toimiessa ohjaavassa roolissa.

Jos opetussuunnitelma ja opetuksen päätavoite ajatellaan olevan työelämä, on silloin tarkasteltava myös yksilön näkökulmaa. Onko ihmisten kenties muututtava työelämän tarpeita vastaavaksi vai voisiko työelämän rakenteita kehittää, niin että se sopisi erilaisille oppijoille. Ehkä jos näitä kahta ideologiaa voisi yhdistää, olisiko siinä ihanteellinen ajatusmalli opetussuunnitelmalle ja työelämälle. Saataisiinko sitä kautta motivoituneita, itsensä tuntevia ja elämän ja työelämän realiteetit tunnistavia oppilaita ja yhteiskunnan osaajia? Menetettäisiinkö oppijoiden täysi potentiaali, jos tarkoituksena olisi tuottaa tietynlaista osaamista. Opittaisiinko silloin itsereflektioon ja annettaisiinko todellista mahdollisuutta kehittyä?

Lähteet

Mäkinen, M. & Kujala, T. (2017). Metaforat opetussuunnitelmaideologioiden tulkintavälineenä. Teoksessa Autio, T., Hakala, L. & Kujala, T. (toim.) Opetussuunnitelmatutkimus. Keskustelunavauksia suomalaiseen kouluun ja opettajankoulutukseen. Tampere: Tampere University Press. 

Opetushallitus (2019) Digitalisaation strategiset tavoitteet ja linjaukset. https://www.oph.fi/fi/kehittaminen/digitalisaation-strategiset-tavoitteet-ja-linjaukset (viitattu 16.11.2023)

Saari, A. & Harni, E. (2019) Mikä tieto on kaikkein tärkeintä? Herbert Spencer ja elämää myötäilevä opetussuunnitelma. Teoksessa Autio, T., Hakala, L. & Kujala, T. (toim.). Siirtymiä ja ajanmerkkejä koulutuksessa. Tampere: Tampere Univeristy Press. 

Schiro, M. (2013). Curriculum theory : conflicting visions and enduring concerns (2. edition.). SAGE.