Oppiminen vaatii palautetta – mutta minkälaista?
Oppimista arvioitaessa olennaisinta on arvioinnin ja tässä tilanteessa palautteen laatu sekä vaikuttavuus. Positiiviseen tai negatiiviseen palautteeseen erittelevää palautetta ei nähdä laadukkaana osana arviointia. Sen sijaan kehittävää ja oppimiselle edukasta palautemallia kuvataan vahvuuslähtöiseksi, ohjaavaksi ja feedforward-henkiseksi. (Luostarinen & Nieminen, 2019.) Feedforward-henkisyyteen voidaan yhdistää Hattien ja Timperleyn (2007) tehokkaan palautteen malli. Tehokkaan palautteen malli sisältää ajatuksen tämänhetkisen osaamisen ja tavoitteen välisen kuilun kaventamisesta palautteen avulla. Tällaisen palautteen tulisi vastata kysymyksiin: “Mikä on toiminnan tavoite?” “Kuinka tavoitteiden saavuttaminen edistyy tällä hetkellä?” “Mitä tulisi tehdä seuraavaksi?”. (Kankainen, 2020.)
Palaute auttaa menneen oppimisprosessin ymmärtämisessä, ja edistää sen myötä oman oppimisen kehittämistä ja tavoitteen saavuttamista. Vahvuuksiin keskittyvä palaute tukee oppijan minäpystyvyyttä ja motivaatiota. Olennaista palautteenannossa on myös palautteen tarkempi kohde. Hattien ja Timperleyn (2007) mukaan palautteen kohdennus voidaan jakaa neljään eri tasoon. Palaute voi kohdistua itse tehtävään, oppimis- ja työskentelyprosessiin, itsesäätelyyn tai persoonaan. (Hattie & Timperley, 2007). Tehtävään ja työskentelyyn keskittyvä palaute edistää oppimistavoitteiden saavuttamista, kun taas persoonatason palaute voi vahvistaa heikommin motivoituneen oppijan pystyvyyttä ja innostaa oppimaan. Erityisesti pieniin lapsiin kohdistuvan palautteen tulisi keskittyä enemmän lapsen toimintaan kuin lapseen itseensä. Esimerkiksi kiusaamistilanteessa lapsen vääränlainen käytös tuomitaan, ei lasta itseä, jotta tämä ymmärtää käyttäytyneensä väärin ja oppii toimimaan toisin.
Hattien ja Timperleyn (2007) tehokkaan palautteen malli edustaa Boudin (2000) Assessment for learning -lähestymistapaa, jossa palautteen tarkoitus on tukea oppimista ja lisätä oppijan toimijuutta (Nieminen, 2023). Ensisijaista on rohkaista oppijaa ja saada tämä pyrkimään tavoitteeseensa. Tulevan oppimisen hahmottaminen ja suunnittelu tavoitteen saavuttamiseksi on tässä tilanteessa suotavampaa, kuin menneiden haasteiden tai virheiden muisteleminen. Kaikki edellä mainitut lähteet ovat tukeneet kehittävän, vahvuuslähtöisen palautteen ajatusta sekä korostaneet arvioinnin laadun ja vaikuttavuuden olevan oppimisprosessin edistämisen kannalta olennainen seikka. Voimme siis todeta perinteisen hampurilaispalautteen olevan osa historiaa ja keskittyä feedforward-henkiseen, ohjaavaan palautteeseen.
Lähteet
Hattie, J. & Timperley, H. (2007) The Power of Feedback. Review of Educational Research, 77(1), 81–112.
Kankainen, T. (2020) Opettajan verbaalinen palautteenanto opetuksessa - Minkälaista se on ja mihin se kohdistuu? Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/d4c3fac9-b65a-49ee-bc66-7e9205605411/content
Luostarinen, A. & Nieminen, J.H. (2019) Arvioinnin käsikirja. PS-Kustannus.
Nieminen, J.H. (2023) Kuka arvioi ja ketä? Opiskelijalähtöisestä arvioinnista toimijuutta tukevaan arviointiin. Zoom.
Kommentit
Lähetä kommentti