Hoitotyön- ja lääketieteen opettajien välinen kollegiaalinen työkulttuuri kehittämässä opetussuunnitelmaa - onko sitä?

Sairaala on työympäristönä täynnä hierarkkisia käytäntöjä, vaikka työssä onnistuminen perustuu moniammatilliseen yhteistyöhön. Tehyn (Mäkinen 2023) kyselyn mukaan etenkin hoitajat kokevat heidän ja lääkärien välisen hierarkian vahvaksi. On selvää, että potilaita hoitaessa vallitsee tietty työnjako hoitajan ja lääkärin kesken, mutta tämän ei kuitenkaan tarvitse näkyä hoitotilanteiden ulkopuolella. Toisaalta sairaalamaailman hierarkia on varmasti keventynyt viime vuosikymmeninä ja Tehyn kyselyn (Mäkinen 2023) mukaan etenkin nuorten lääkärien käyttäytyminen hoitajia kohtaan on useimmiten asiallista.  

Lääkäreille kyllä löytyy kollegiaalisuusohjeet (Lääkäriliitto 2020).  Ammattiryhmien välisestä kunnioituksesta taas ei sanota sanaakaan. Ei näillä ohjeilla hierarkian rakenteiden ruuvit löysty. Tähän asiaan ottaa osuvasti kantaa myös Lääkäri Saku Pelttari (2017) lääkärilehden kirjoituksessaan. Kirjoituksen otsikko kiteyttää ydinsanoman hyvin: “Kollegiaalisuus ei ole lääkäreiden yksinoikeus”.  


Koskenrannan (2023) väitöstutkimuksen mukaan hoitotyön opettajien välinen kollegiaalinen työkulttuuri on koettu toteutuvan hyvin Suomessa. Koska hoitotyö on moniammatillista (kts. esim. Isoherranen 2012), niin miksei myös terveysalan opettajien välinen yhteistyö? Terveysalan opettajat tulevat yleensä juuri tuolta hierarkkisesta sairaalamaailmasta, joten hoitotyön opettajien kynnys aloittaa yhteistyö lääketieteen opettajien kanssa voi olla ylitsepääsemätön.  


Opetusalalla ollaan usein sosiaalistuneita oman oppialan tiettyihin käytäntöihin ja käsityksiin. Nämä muokkaavat opettajien ammatillista identiteettiä ja oppimiskäsityksiä. (Korhonen ym. 2011.) Jaettu oppiainerajoja ylittävä asiantuntijuus ja kollegiaalinen työkulttuuri taas edesauttavat esimerkiksi opetussuunnitelmien laatimis- arviointi- ja kehittämisprosesseja (Kukkonen 2011). Jos lääketieteen ja hoitotyön opettajien pedagogista identiteettiä saataisiin siihen suuntaan, että se olisi irtautunut oppi- ja tieteenaloista, niin Kukkosen (2011) mukaan opetussuunnitelmatyö kehittyisi positiiviseen suuntaan. Pyritään siis rohkeasti rikkomaan terveysalan hierarkkiset kuilut niin sairaaloissa kuin oppilaitoksissa. Tämä vaatii mielestämme panostusta kaikilta terveysalan toimijoilta instituutiosta riippumatta. 

 

 

 

Lähdeluettelo: 


Isoherranen, K. (2012). Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. (Väitöskirjatutkielma, Helsingin yliopisto). https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37493/isoherranen_vaitoskirja.pdf?sequence=1&isAllowed=y 


Koskenranta, M. (2023). Sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuus ja kollegiaalisuusosaaminen ammatillisessa oppilaitoksessa sekä ammattikorkeakoulussa. (Väitöskirjatutkielma, Oulun yliopisto). http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526236179.pdf 


Korhonen, V., Nevgi, A. & Stendlund, A. (2011). Pedagogisen johtamisen ja yhteisten oppimiskäsitysten luomisen haasteet korkeakoulujen muutoksessa. Teoksessa M. Mäkinen, V. Korhonen, J. Annala, Kalli, P. Svärd, P & Värri V-M. (toim.), Korkeajännityksiä - kohti osallistuvaa luovaa korkeakoulutusta. (130-135). Tampere university press. 


Kukkonen, H. (2011). Positiointi opetussuunnitelman ymmärtämisen välineenä. Teoksessa M. Mäkinen, V. Korhonen, J. Annala, Kalli, P. Svärd, P & Värri V-M. (toim.), Korkeajännityksiä - kohti osallistuvaa luovaa korkeakoulutusta. (130-135). Tampere university press. 


Lääkäriliitto (2020). Kollegiaalisuusohjeet. Viitattu 22.09.2023. https://www.laakariliitto.fi/laakarin-tietopankki/kuinka-toimin-laakarina/kollegiaalisuusohje/ 


Mäkinen, T. (2023). ”Menin vahingossa lääkärien pöytään syömään” – Lukijat kertovat sote-alan nokkimisjärjestyksestä. Tehy 9.8.2023. Viitattu 22.09.2023. https://www.tehylehti.fi/fi/tyoelama/menin-vahingossa-laakarien-poytaan-syomaan-lukijat-kertovat-sote-alan 


Pelttari, S. (2017). Kollegiaalisuus ei ole lääkäreiden yksinoikeus. Potilaan lääkärilehti 12.09.2017. Viitattu 22.09.2023. https://www.potilaanlaakarilehti.fi/laakarin-aani/kollegiaalisuus-ei-ole-laakareiden-yksinoikeus/  

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Opetussuunnitelman kehityssuunnat – opetusta elämää varten

  Eri opetussuunnitelmasuuntaukset vastaavat erilaisiin yhteiskunnan arvoihin ja kasvatusihanteisiin (Schiro, 2013). Yhteiskunnassa ja globaalissa maailmassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat näihin. Teknologian kehitys, ilmastonmuutos, väestörakenteen muutokset, työelämän muutokset ja monet muut tekijät vaikuttavat yhteiskuntaan ja yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin. Saari ja Harni (2019) kirjoittavat yhteiskunnan muutosten vaikuttavan myös ajatukseen siitä, että koulunkin on muututtava. Vaikuttaminen on kuitenkin molemminpuolista, ja siihen mitä kouluissa opetetaan, haluaa vaikuttaa monet tahot. Opetusalan lisäksi muun muassa poliitikot ja eri tasojen päättäjät sekä elinkeinoelämä ovat tahoja, jotka ovat halukkaita vaikuttamaan opetuksen sisältöön. Muutosta kouluissa ja opetuksessa on selkeintä lähteä toteuttamaan opetussuunnitelmatyön avulla, jota voi ohjata erilaiset opetussuunnitelmaideologiat (Schiro, 2013). Yksilöllisen kasvun ideologiassa tarkoituksena on keskittyä oppijan...
Lue lisää

Miksi opettajat eivät käytä opetussuunnitelmaa?

Luennolla 4.9 käsittelimme muun muassa opetussuunnitelman monimutkaisuutta ja sen erilaisia tasoja sekä käytännön ottamisen haasteita . Opetussuunnitelmaa käsitellessä on tärkeä ymmärtää sen luonne hallinnollisena ja pedagogisena asiakirjana sekä osata suhtautua kriittisesti sen tuottamiin keskusteluihin . Opetussuunnitelma on kaikkeudessaan laaja teksti , mutta ammattilaisen tulisi siitä huolimatta ymmärtää sen luonne ja pystyä pysähtyä miettimään , miten se ohjaa yksilöllisiä valintoja , ja kuinka sitä tulisi hyödyntää laadukkaan opetuksen takaamiseksi (Korhonen, 2023).     Opetussuunnitelmaa voidaan tutkia monenlaisista näkökulmista , mikä auttaakin ihmisiä ymmärtämään ja tulkitsemaan sitä . Se pystytään karkeasti jakamaan kirjoitettuun , tulkittuun sekä elettyyn opetussuunnitelmaan . Kirjoitettu opetussuunnitelma on opetuksessa sovellettava suunnitelma , johon on kirjattu ylös opetuksen kannalta tärk...
Lue lisää

Oppiminen vaatii palautetta – mutta minkälaista?

Oppimista arvioitaessa olennaisinta on arvioinnin ja tässä tilanteessa palautteen laatu sekä vaikuttavuu s. Positiiviseen tai negatiiviseen palautteeseen erittelevää palautetta ei nähdä laadukkaana osana arviointi a. Sen sijaan kehittävää ja oppimiselle edukasta palautemalli a kuvataan vahvuuslähtöiseks i, ohjaavaksi ja feed forward -henkiseksi. (Luostarinen & Nieminen, 2019.) Feedforward -henkisyyteen voidaan yhdistää Hattien ja Timperleyn (2007) tehokkaan palautteen malli. Tehokkaan palautteen malli sisältää ajatuksen tämänhetkisen osaamisen ja tavoitteen välisen kuilun kaventamisesta palautteen avulla. Tällaisen palautteen tulisi vastat a kysymyksiin : “Mikä on toiminnan tavoit e ?” “ Kuinka tavoitteiden saavuttaminen edistyy tällä hetkellä? ” “ Mitä tulisi tehdä seuraavaksi?”. (Kankainen, 2020.)   Palaute au ttaa menneen oppimisprosessin ymmärtämis essä , ja e distää sen myötä oman oppimisen kehitt ä mistä ja tavoitteen saavuttamista. Vahvuuksiin keskittyvä pala...
Lue lisää